joogapäiväkirja x Petra

Uusi vuosi alkoi sitoutumisella. Halusin sitoutua tutustumaan itseeni. Millaiset ovat minun arvoni, joita edustan. Miten paljon omaksun muiden ja ympäristön vaikutteita omaan elämääni, edes tiedostamatta sitä itse. Olin tehnyt paljon henkistä työtä itsekseni itseni kanssa viimeisen kahden vuoden ajan, ja luulen, että motivaationi liittyä Joogamatka-ryhmään, on puhtaasti itsekäs. Haluan peilata viime vuosien aikaista kasvua samankaltaisen henkisyyden kokevien ihmisten kanssa. Haluan havaita, mihin olen tullut, millaisia eväitä olen matkani aikana kerännyt mukaani. Joogamatka kestää viisi kertaa, ja onkin hyvin mielenkiintoista nähdä, millaisia asioita nousee esiin kullakin kerralla. Matka sen kuin syvenee. Olen varannut itselleni pienen mustan kirjan, johon aion kirjoittaa muistiin mieleeni nousevia asioita.

Korttityöskentelyä olen käyttänyt paljon omien ajatusteni selkeyttämiseen. Minulla on useita tarot- ja oraakkelikorttipakkoja, joiden kuvastoa ja symboliikkaa tutkin aika ajoin. Korttien teemat ovat puhutelleet minua kasvun ja rehellisyyden teemoilla, ja yksi uuden vuoden lupauksista itselleni onkin totuudenmukaisuus. Jos itselleen ei voi olla rehellinen, niin kenelle sitten?

Jooga matkan aluksi nostan lattialle levitetyistä pakoista itselleni kortit, joissa, yllätys yllätys, palattiin jälleen kasvun ja juurtumisen teemaan. On lohduttava ajatus, että olen ihmisenä samaa energiaa ympäristöni kanssa, eikä se energia katoa mihinkään, liikkuu vaan eteenpäin. Kortissani kasvua kuvasti tarina puusta, joka vahvemmin juurtuu maaperään, ja kurottelee alati haarautuvia oksiaan kohti kaikkeutta. Puu hengittää ja puhdistaa ilmaa muiden hengitettäväksi. Se seisoo ja suojelee, taipuu myrskyissä ja kantaa oksillaan elämää. Se on nähnyt kaiken ja on viisas vanhus. Se on juuri sellainen, kuin itsekin haluan olla. Kirjoitan tekstit heti muistikirjaan. Pinja kertoo samalla harjoituksesta ja tulevasta Workshopista, jossa tehdään harjoituspäiväkirjaa. Kirjoitan vielä varmuuden vuoksi muutaman rivin, ikään kuin malliksi.

Scanning… Loading… Error….

Joogaharjoituksen edetessä asanat paljastivat minulle itsestäni pari seikkaa. Ensinnäkin, hengityksen rytmi on sulavaa ja vaivatonta, kuuteen laskettuna sisään, pidätä kuuteen, kuudella ulos hengitys ja pidätä jälleen kuusi. Vaivatonta kunnes liike alkaa. Uloshengitys pelottaa ja ahdistaa minua ja sen rytmi muuttuu niin nopeaksi ja vaikeaksi. Ilmalle ei jää tilaa mihinkään kohtaan kehoa, sillä se on niin kireä. Avoimet liikkeet, joiden avulla ilmaa virtaa vapaasti sisäänhengityksellä, tuntuivat levolta nyt, kun tunnen hukkuvani aina uloshengityksellä. Halusin jäädä vain sisäänhengitykseen, vaikka toki tyhmäkin ymmärtää, ettei se ole mahdollista. Se on kahden kauppa.

Toiseksi nämä hartiat on pakko saada pois korvista. Kehoni on todellakin kuin puu, mutta ei joustava vaan kivettynyt. On paikoin vaikeaa hahmottaa, olenko edes suorassa. Olen vältellyt Flow-tunteja juurikin näistä syistä. En pysty liikkumaan ja hengittämään samanaikaisesti, eikä kehoni hallinta ja voima jaksa kannatella minua asanoissa. Joogamatkan liikesarja muistuttaa minua tästä kipeästi. Toisaalta olen oppinut suuresti itsestäni, ja sen vuoksihan halusin tämän matkani aloittaa. Ei kukaan sanonut, että matka tulisi olemaan helppo.

Liikesarja on lyhyt ja virtaava, ohjaus on ymmärtävää ja lempeää. Minua ohjataan osoittamaan lempeyttä keholleni. Havainnoimaan ja hyväksymään. Se toimii. Opin havaitsemaan, mitkä osat minussa kaipaavat lisää huomiota, ovat ikään kuin jääneet vaille ja puhuttelevat nyt tiukemmin. Suuntaan hengitystäni niille, jotta ne tietäisivät minun ajattelevan niitä. En aikoisi jättää niitä enää täysin huomiotta. Minun on ollut vaikea pukeutua sopivasti. Ruumiinlämpöni ailahtelee yhtä lailla mieleni kanssa, ja joudunkin välillä riisumaan villapaitaa ja toppashortseja, ja välillä pukeutumaan niihin jälleen. Mutta se on okei. Sillekin on aikaa ja jatkan kun olen valmis.

Kuolleenmiehen asana sopii minulle. Siihen lopetamme harjoituksen, selälleen matolle. Tunnustelemaan mikä nyt on toisin. Ei ehkä ole käynyt vielä selväksi, mutta olen todella hyvä liikuttumaan. Siinä maatessani tunsin jonkinlaista haikeutta, kenties suruakin. Melankoliani putosi jälleen kyyneleenä silmästäni ja sai minut pohtimaan syitä tälle. Siinä hetkessä minusta tuntui tärkeälle, että olin autenttisesti minä. Tunsin olevani aidoimmillani siinä. Rehellinen, aito minä. Kuulen kun joku puhuu seuraavasta alkavasta tunnista. Se on Yin-joogaa silkeissä! Päätän ihastuneena jäädä tällekin tunnille. Se on juuri sitä, mitä tarvitsen nyt.

Kirjoittanut Petra Lehmusmetsä 2.1.2024